TUORETTA TUNNELMAA

Jos metsään haluat mennä nyt, muista ottaa kivikautinen kirves mukaan. Se on nimittäin yllättävän mukava työkalu puun kaatamiseen. Muista tietysti kysyä maanomistajan lupa! Tämä oli muinaistekniikan opintojen ensimmäinen puutyö ja mielestäni aivan mahtava tapa aloittaa. Tiedetään tasan tarkkaan mistä puutavara on peräisin ja tuotiin ne yhteisvoimin verstaalle. Tälläista tunnelmaa ei puusepänkuivaa kaupasta hakiessa löydy vaikka kuinka lankuille kuiskuttelisi.

Kivikirveellä ei puu katkea tietenkään ihan niin nopeasti kuin nykyaikaisilla vehkeillä. Kahdessa n. 10 cm paksuisessa koivussa riitti harjoiteltavaa ja hikoiltavaa koko 14 hengen ryhmälle. Kun kirveeseen sai pikkuhiljaa tuntuman niin puun lätkiminen alkoi olla todella kivaa, varsinkin kun kaadettu puu katkaistiin ja päästiin lyömään kahdella kirveellä vuorotellen.

Rungosta sahattiin mukin korkuisia pätkiä käsisahalla. Kappaleen lieriöksi kovertaminen aloitetaan porakairalla. Jäljelle jää vielä muutama sentti ylimääräistä seinämää, joista suurin osa lähtee isolla kourutaltalla ja nuijalla. Hieman alle sentin paksuuteen reunat viedään puukolla tai kovertimella. Viimeinen pinta hoitui kätevimmin hiekkapapereilla ja lopuksi vielä puleeraus.

Jos työstöjen välissä pitää taukoja on mukiaihio hyvä pitää vedessä, jottei se kuivu liikaa. Syy tähän selviää myöhemmin.

Kun seinämät on valmiit, voidaan merkata mukin sisäpintaan n. senttimetri pohjasta ylöspäin viivat, 3 mm toisistaan, joiden mukaan kaiverretaan syvennys. Syvennys on hyvä olla tasareunainen ja suhteellisen syvä, jotta siihen tuleva pohja pysyy varmemmin tiiviinä.

Pohja tehtiin kuivasta kuusesta. Liistekirveellä ja nuijalla sai lohkottua halosta sopivan kokoisen siivun. Tästä sitten veistokirveellä ja puukolla muokkautui sopivan kokoinen pohja, jonka reunat sopivat tasantarkkaan mukin sisäpintaan tehtyihin koloihin. Huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty. Muutamat ärräpäät lennähti ja pilalle menneet pohjat opetti oikeaan suuntaan. Pohja on sen verran isompi, että se "plopsahtaa" paikoilleen.

Nyt päästetään runko kuivumaan. Kuivuessaan se kutistuu, mutta kuiva pohja pysyy saman kokoisena. Pohja jää syvennykseen ja syntyy tiivis sauma. Tämän takia käytetään tuoretta puuta runkona. Kuivausta ei kuitenkaan saa tehdä liian nopeasti. Mukin voi sotata keitetyllä perunalla joka hidastaa kuivumista.

Jos kaikki meni niinkuin piti, runko ei halkea ja pohjasauma on vedenpitävä. Minun muki ei pitänyt vettä, joten pohja paikattiin mehiläisvahalla. Se tarkoittaa ikävä kyllä sitä, ettei siitä voi nauttia kuumia tai alkoholipitoisia juomia, jotka sulattaisivat vahan.

Irrotin kuoresta päälimmäisen valkoisen osan, jonka alta paljastuu vihreä kerros. Tämä muuttuu ajan myötä kauniin ruskeaksi. Leikkasin ruskeasta pinnasta pois soikion muotoisen palan ja kaiversin puun pintaan Jera-riimun. Hiilellä ja vedellä sain kontrastia kaiverrukseen.