AJATUKSIA LAATIKON ULKOPUOLELTA

Ellei näitä ylä-asteella pakertamiani tyylikkäitä puutöitäni lasketa, saattoi ensimmäinen kunnollinen puutyö projektini olla Cajón-rumpu. Nimi tulee espanjankielisestä sanasta laatikko ja rumpu on muodoltaan hyvin nimensä mukainen instrumentti. Tietääkseni se on peräisin Afrikan ja Etelä-Amerikan suunnilta, mutta nykyään siihen törmää joka maailman kolkassa. Rummusta lähtee periaatteessa kahdenlaista ääntä, jotka muistuttavat normaalin rumpusetin basso- ja virvelirumpuja, mutta kun aikansa tutkiskelee, lähtee siitä paljon muutakin ääntä. Se sopii melkeinpä mihin tahansa musiikkityyliin ja jos osaa tunnistaa rumpusetin Cajónista äänen perusteella, voi huomata että se on löytänyt tiensä yllättävän moneen kappaleeseen.

Klikkaa suuremmaksi

Löysin ohjeet netistä ja lähdin innoissani toteuttamaan. Materiaalina 14 mm ja 4 mm koivuvaneri ja vanha virvelirummun "matto". Rummun saisi tehtyä huonommastakin materiaalista ja tietysti myös todella paljon paremmasta, mutta koivuvaneria oli saatavilla ja sitä jopa suositellaan Etelä-Amerikkalaisella Cajón-foorumilla.

Tein alajyrsimellä levyihin pienet syvennykset liitoksen kohdalle tuomaan pientä jykevyyttä. Takana olevan reiän tein reikäsahalla, eli rasiaporalla ja siistin viilalla. Ilman tätä reikää rumpu ei soi.

Kasasin ensin rungon ilman etulevyä, eli kuvassa tummat osat. Alkureiät ja senkkaus sai ruuvit uppoamaan nätisti. Tämän jälkeen asensin rummun sisälle, vanhasta virvelirummusta talteen laittamani, "maton", joka värisee rummun etulevyä vasten. Katkaisin maton kahteen osaan ja ruuvasin sen paikoilleen niin, että se pysyy etulevyn yläosaa vasten. Kokeilin muutaman kerran laittaa etulevyn löyhästi paikoilleen ja kuunnella milloin löytyisi oikeanlainen saundi.

Tässä vaiheessa kannattaa pinnat käsitellä. Runkoon tuli Osmo Colorin Eebenpuu öljyvaha ja etulevyyn saman valmistajan jokin läpikuultava öljyvaha. Ensikertalaisena, pintakäsittely oli sottaista, mutta kyseinen öljyvaha on onneksi anteeksiantavaa levittäessä. Lopputulos oli siisti ja toi hienosti esille koivun syyt. Ihmettelin kuinka alunperin tummemmat syyt olikin nyt vaaleammat.

Laitoin innokkaasti vielä saman päivän aikana etulevyn kiinni lukuisilla ruuveilla. Niitä ei pidä kiristää liikaa, jotta mahdollista viritystä voi vielä jälkikäteen tehdä. Istahdin rummun päälle ja kokeilin soittaa sitä. Hämmästyin kuinka hyvältä se kuulosti. En osannut odottaa ensimmäisestä Cajónista niin hyvää. Innokkuudesta jäi myös jälki rumpuun, kun en ollut putsannut öljyvahaa kunnolla pois käsistäni, joilla soitin.