PALJON PALIKOITA

Puutöitä tehdessä tulee melkein pakostikkin tehtyä leikkuulauta. Itse olen ehtinyt tehdä jo useampia, mutta kaikki niistä on ollut päätypuulautoja. Käsittääkseni tälläinen rakenne kestää puun elämisen paremmin ja tylsyttää veitsiä hitaammin. Sen lisäksi ne ovat mielestäni kauniimpia.

Käyn tässä nopeasti läpi tervaleppäisen leikkuulaudan valmistusprosessin ja lopuksi esittelen aiemmin tekemiäni lautoja.

Aloitin valitsemalla tämän lankun, jossa näytti olevan suorat syyt ja tarpeeksi leveyttä. Katkaisin lankusta tarvitsemani pätkän kuviosahalla. Oikohöylällä kappaleen toinen puoli tasaiseksi, tasohöylällä 40 mm paksuuteen ja pöytäsirkkelillä 40 mm soiroiksi pituus-suunnassa.

40 x 40 mm palikat liimasin Titebond III:lla rinnakkain, niin että joka toinen oli käännetty 45°. Näin syysuunnat menevät vuorotellen ylös ja alas, jotta rakenne olisi vahva ja puun eläminen kompensoituu. Vanhasta tavasta merkkasin kellonajan siitä milloin jätin kappaleen liimaukseen.

Suurimmat liimasotot pois siklillä ja pinnat läpi tasohöylällä. Tässä mentiin vähän tavoitemitan ali, mutta en tässä projektissa muutenkaan ollut niin tarkkana. Jos kyseessä olisi asiakas- tai sarjatyö, olisin jättänyt kappaleihin muutamat millit höyläysvaraa.

Seuraavaksi piti keksiä pöytäsirkkeliin asete, jolla sain sahattua 40 mm palikoita poikkisyin. Kun työnnän kappaleen kelkassa oikealla näkyvää lautaa vasten, voin kiinnittää sen kelkan katkaisuasetteeseen ja sahaan tasantarkkaan 40 mm kokoisen soiron. Puristimella siksi että kelkan oma pidike ei pidä luotettavasti.

Viimeiseen palikkaan ei riittänytkään materiaalia, eli tapahtui yksinkertaisesti mittavirhe ja tästä johtuen laudasta tuli yhtä riviä kapeampi. Seuraavaan lautaan siis enemmän työstö varoja joka suuntaan.

Pidin visusti palikat sahausjärjestyksessä, jotta syy kuviot pysyisi oikeanlaisena. Käänsin jokaisen palikan päätypuu ylöspäin rinnakkain ja sitten joka toisen nurinpäin. Näin syntyy timanttikuvio, joka korostuu kun pinta on hiottu. Kyseinen rakenne kompensoi puun elämistä joka suuntaa.

Seuraavassa liimauksessa tulee käyttää tarpeeksi liimaa ja puristusta jottei jää rakoja tai heikkoja saumoja. Muutamalla puulla saan pidettyä laudan pystysuunnassa paikoillaan kun palikat pyrkivät liukumaan puristuksessa. Myös leveys- ja pituus-suunnassa puristaessa pidän välissä puita jotta puristus on tasaisempi ja pitää kappaleet suorassa.

 

Kuivumisen jälkeen jälleen siklillä suurimmat liimatipat pois. Pienen hionnan jälkeen laudan kuvio paljastuu. Epäkeskohiomakoneella 240-karkeuteen asti hionta riittää mainiosti.

Oikean ympyrän säteen omaava kahvimuki-asete kulman pyöristyksen merkkaamiseen. Työstö vannesahalla ja siistiksi nauhahiomakoneella.

Reunojen pyöristys kävin helposti yläjyrsimellä ja rouhealla terällä. Tämä luo erittäin pehmeän ja miellyttävän näköisen vaikutelman koko lautaan. Pyöristys on niin suuri että jätin alkuperäisessä suunnitelmassa olleet kahvoina toimivat syvennykset pois, koska laudan saa nostettua hyvin pöydästä jo nyt. Myös laudan pintaan suunnitellut urat jätin pois sillä edellisissä laudoissa en ole kertaakaan huomannut tarvitsevani niitä.

Reunat hioin käsin siistiksi ja sitten vielä pintakäsittely. Tervaleppä on tähän asti janoisinta puuta mihin olen törmännyt. Lisäilin reiluja kerroksia kylmäpuristettua pellavaöljyä toiselle puolelle ja ne imeytyivät kuin kuivaan rättiin. Pintaan meni varmasti yli kymmenen lorausta öljyä ennenkuin se alkoi hitaasti tihkua toiselta puolelta. Tässä vaiheessa lauta on kyllästetty öljyllä ja se suojaa puuta nesteeltä ja muilta öljyiltä. Se pysyy hygieenisenä koska mikään ei pääse imeytymään puunhuokosiin. Lautaa tulee öljytä puolen vuoden tai vuoden välein ja tällöin tykkään itse samalla hioa uuden pinnan niin, että rumat veitsenjäljet ja pinttymät lähtevät pois. On kuin saisi uuden laudan joka kerta.

Tässä vielä aikasempia leikkuulautoja. Materiaalina näissä lehtikuusi, josta olen pitänyt enemmän. Se ensinnäkin näyttää kauniimmalta ja ei ota veitsenjälkiä niin helposti. Lehtikuusi on myös kuuluisa anti-bakteerisista ja lahoa estävistä ominaisuuksistaan, jotka leikkuulaudassa ei voi olla kuin hyväksi.