Aloitin valitsemalla puusepänkuivista tervaleppälankuista suorimman ja ehjimmän luonnonreunan. Monissa lankuissa oli metsäkoneiden jälkiä ja muita vaurioita, mutta löysin ehjän puolen lähes suoraa reunaa. Pintapuusta tulee kehän ulkopinta, koska pinnassa kulkee yhtenäiset syyt, jotka kestävät taivutusta ja rasitusta paremmin. Merkkasin kappaleen pituudeksi 180 cm (150 cm kehän pituus, 20 cm limisaumat, 10 cm lankun päästä halkeemavaraa). Sahasin merkkauskohdasta poikkisyin kunnes olin katkaissut pintapuusta sisäänpäin sopivan verran eli n. 4-5 cm. Sitten halkaisin kappaleen irti lyömällä kirveellä ja nuijalla lankun päähän vastaavaan kohtaan. Halkeama seurasi nätisti pintapuun suuntaa pitäen lähes saman etäisyyden koko matkalla. Vähemmän sahaamista ja enemmän aikaa seuraaviin vaiheisiin.
Seuraavaksi siistin vetopuukolla pintapuolen kaarnasta. Tässä piti olla varovainen ettei pintapuu mene rikki, sillä se saattaisi heikentää sitä. Kuoren laitoin talteen tulevia värjäysprojekteja varten. Sitten poistin suurimman osan ylimääräisestä paksuudesta pienellä veistokirveellä ja vetopuukolla.
Tasasin kehäpuun toisen reunan n. 90° kulmaan ja suoraksi pituus suunnassa. Tämän reunan mukaan merkkasin leveyden (50 mm) ja työstin toisen reunan merkattuun viivaan. Tämän jälkeen merkkasin työntöpiirtopuikolla viivan pintapuusta 8 mm molempiin reunoihin. Vahvistin viivat lyijykynällä. Työstin reunat vetopuukolla merkattuun paksuuteen, jonka jälkeen höyläsin keskikohtaa käsihöylällä. Suttasin lyijykynällä reunoille, jotta pystyisin huomaamaan milloin keskikohta on samalla tasolla kuin reunat. Limisaumat työstin samaan tapaan, merkkasin reunaan, työstin ensin reunat ja sitten toin keskikohdan samaan tasoon. Nyt kehäpuu oli reunoilta tasaisesti 8 mm ja keskikohdan paksuin osa oli 11 mm, johtuen pintapuun kaarevuudesta. Tässä vaiheessa tunsin kappaleen olevan tarpeeksi taipuisa.
Haluan tähän väliin huomauttaa ettei mikään edellämainituista työmetodeista ole minulle ennestään tuttu, eikä niitä ole minulle kukaan ehdottanut. Ne vain pälkähtivät päästä kun tiesin minkälaisen kappaleen tarvitsen ja minkälaiset työkalut minulla on käytettävissä. Halusin myös välttää koneita, siksi että kyseessä oli perinteinen puutyö ja myös koska halusin harjoitella käsityökalujen käyttämistä.
Kehäpuu liotettiin vedessä vähintään yön yli jonka jälkeen se taivutettiin metallisen asetteen ympärille. Taivuttaessa lisätään puristimia pitämään puuta asetteessa kiinni. Puristimen ja puun väliin asetettiin pieni puupalikka suojaamaan kehää. Lämpöpuhaltimella lämmitetään kohtaa mitä taivutetaan ja näin edetään kunnes limisaumat kohtaavat. Tässä vaiheessa kaverin apu oli paikallaan kun toista päätä pitää taivuttaa samalla kun toinen puristetaan sen päälle.
 |
| Muutama auttava käsi helpotti paljon |
Turhat puristimet poistetaan välistä. Kehää voi jäädä pitämään vain yksi tai kaksi puristinta limisauman kohdalla. Jätin kehän totuttelemaan uuteen muotoonsa viikonlopun yli.
Liimauksessa ei vaikuttanut olevan mitään kovin vaikeata. Pintapuolen limisauma ei ollut täysin tasainen vaan kuoren muodoista johtuen saumaan näytti jäävän pientä koloa sisälle, mutten ajatellut että tämä juurikaan haittaisi. Kunhan liimaa on tarpeeksi ja sauma pääsee kuivumaan puristuksessa kunnolla. Titebond III on kosteudenkestävä liima ja melko kestävä sellainen, joten sitä laitettiin. Eihän tässä sitten sen kummempia kun liima väliin ja puristimet pitelemään hommaa kasassa. Liiman kuivumisen jälkeen hioin saumat siistiksi kehän muotoon. No sitten alkoikin tapahtua, nimittäin muutamien päivien kuluessa limisauman pintapuolelta alkoi irvistämään rako sauman keskikohdasta. Ajattelin että nyt sauma ratkeaa ja joudun liimaamaan sen uusiksi. Minulle kuitenkin neuvottiin että voi yrittää liimata rako kiinni puristamalla. Tämä ei juurikaan auttanut. Sauma aukesi taas ajan kanssa ja päädyin epätoivoisena tekemään, näin jälkikäteen ajateltuna, todella typerästi. Liimasin kiilamaisen saarnipalikan rakoon ja kuivumisen jälkeen hioin sen tasaiseksi. Tämä piilotti raon ja sai ongelman ainakin näennäisesti katoamaan. Epäilisin silti että kiila saumassa ei ole paras mahdollinen vaihtoehto. Tilanne kuitenkin rauhottui siksi aikaa että päätin jatkaa eteenpäin.
Luokkatoverini oli värjännyt oman rumpunsa nahan sinimorsingolla ja innostuin tekemään samoin. Leikkasin poron raakanahan ensin kehän muotoon jättäen n. 15 cm ylimääräistä reunoihin. Valitsin kohdan missä oli hieman epätasaisuutta värityksessä jotta värjäyksessä korostuisi erilaiset kontrastit. Tein reiät kalvon reunoihin nahan rei'ittimellä peukalon leveyden välein ja n. 5 mm reunasta.
Nyt nahka on valmis värjäykseen. Perinteisesti sinimorsinkovärjäykseen käytettäisiin ureaa, mutta käytin nykyaikaisempaa vaihtoehtoa. Kidesoodaa, sinimorsinkopigmenttiä ja natriumditioniittia. Tarkemmat ohjeistukset värjäykseen julkaisen erikseen.
 |
| Kun värikyypissä ollut nahka nostetaan kuivumaan, morsinkoväri reagoi hapen kanssa ja muuttuu hetkessä sinertäväksi. |
Ajoitus meni juuri nappiin sillä pystyin jättämään nahan kuivumaan viikonlopun yli. Näin en joutunut huuhtelemaan ylimääräisiä värejä pois ja väri jää mahdollisesti paremmin kiinni materiaaliin.
Nahkanyörin leikkasin lehmän raakanahasta n. 1 cm levyiseksi ja se sattui käteen. Pyrin leikkaamaan mahdollisimman tasalevyistä ja välttämään repaleisia reunoja. Soiro uitettiin vedessä tunnin verran, jonka jälkeen se laitettiin roikkumaan painon kanssa. Sitten pyöritetään nyöri kierteelle ja jätetään kuivumaan. Näin saadaan vahva raakanahkanyöri.
Ennen nahan sitomista, nahkaa liotetaan tunnin ajan. Ennen tätä vaihetta on hyvä tarkistaa että kehän reunat on tarpeeksi pyöristetty ja hiottu, ettei nahka vaurioidu. Asetetaan kehä lyöntipuoli ylöspäin pöydälle ja asetetaan liotettu nahka, martiopuoli ylöspäin, sen päälle. Pyritään asettelemaan nahka mahdollisimman keskelle niin, että reunoilla on tasaisesti yhtä paljon nahkaa. Jätetään keskus sen verran roikkumaan että keskikohta osuu hieman pöydän pintaan. Kiinnitetään nahka kehään nauhapuristimella.Varotaan ettei puristeta nahkaan rumia jälkiä.
Käännetään koko höskä toisinpäin ja aloitetaan pujottamalla nyöri ensin puoliksi läpi yhdestä reiästä. Näin saadaan nyöritettyä nopeammin kun edetään molempiin suuntiin puolet kehästä. Nyöri vedetään rei'istä vuoroin ylä- ja alakautta kunnes päästään toiselle puolelle molemmilta puolilta ja nyörit kohtaavat. Sitten ruvetaan vetämään hieman löysiä pois ja asettelemaan rypyt tasaisesti. Nyöriä ei tarvitse kiristää vaan suurimpien löysien pois otto riittää ja sitten solmitaan nyörien päät yhteen. Hihnapuristin otetaan pois ja jätetään rumpu kuivumaan pystyasentoon tai keppien päälle pöydälle niin, että molemmat puolet pääsee hengittämään vapaasti.
Verstaan ilma on kuiva joten tämä vaihe kannattaisi tehdä vaikkapa kotona tai viedä rumpu sinne kuivumaan. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja seuraavana päivänä rumpu kuulosti aivan mahtavalta. Se oli mielestäni mukavan kireä ja kanttilyönnit kuulostivat juuri siltä mitä halusinkin. Moinen kireys tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole paras mahdollinen, koska rumpu olisi hyvä antaa hitaasti tottua nahan kireyteen. Kehä vääntyi kaarelle nahan mukana, mutta se ei minua liikaa haitannut. Olin jo alussa miettinyt että onko 5 cm levyiselle kehälle 50 cm halkaisija liian suuri, mutta joku sanoi että ei mitään ongelmaa ja en nähnyt tarvetta korjata tilannetta.
Rumpu pysyi vääntyneenä tästä lähin ja nahka eli ilman kosteuden mukaan monet päivät. Otin rummun mukaan eräälle leirille missä olin ajatellut soitella rumpua. Matka kesti muutaman tunnin, kosteassa ja kylmässä autossa. Pidin rumpua vielä hetken leiripaikan talon eteisessä, jonka jälkeen siirsin sen sisälle lämpimään. Illalla päätin että soitan rumpua, mutta rumpu oli vieläkin löysä. Asetin rummun lähemmäs lämpöpatteria, jotta se kiristyisi. Jonkin ajan jälkeen kun menin katsomaan sitä, rummun limisauma oli ratkennut nahan kiristyessä liian nopeasti. Rumpu pysyi kyllä muodossaan mutta puut olivat selkeästi irronneet suurimmaksi osaksi toisistaan. Päätin olla soittamatta sinä iltana.
Liimausvaihe oli selkeästi suurimpana syynä sauman ratkeamiselle, mutta myös osaksi liian nopea kuivaus. Liimatessa puristus olisi tullut kohdistaa sauman keskelle. Halkaisija olisi saanut olla pienempi. Saattaa myös olla etten ole odotellut liiman kuivumista tarpeeksi kauan. Syitä on tullut mietittyä ja päätä raavittua. Seinään en päätäni tästä syystä hakkaa. Päinvastoin olen kiitollinen, sillä tälläiset kokemukset opettaa. En ole ennen taivuttanut puuta ja kyseinen esine vaatii kestävyyttä kosteuden muuttuessa. Tälläinen on minulle ennestään vierasta ja minulla on selkeästi paljon opittavaa.
Aion korjata rummun liottamalla nahan pois kehän ympäriltä ja taivuttamalla kehän uudestaan. Tällä kertaa teen kehän halkaisijasta pienemmän, limisaumoista mahdollisimman tasaiset ja liimausvaiheessa tasaisesti puristusta sauman joka kohtaan. Liotan runkoa varmaankin pidempään sillä taivutus tulee olemaan jyrkempi tällä kertaa. Muutenkin aion ottaa hieman rauhallisemmin koska en halua että rumpu hajoaa toista kertaa.
Monet haluavat rumpuunsa jonkinlaisen kahvan, mutta itse aion soittaa sitä kuin bodhran-rumpua, eli molemmin käsin sormillani ja ilman kapulaa, joten en tarvitse kahvaa.
Päivitän tämän kirjotuksen kunnes saan ympyrään taas sulkeutumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti