PIENI, mutta PIPPURINEN

Tämä yksinkertainen sohvapöytä syntyi Porvoon PuuWerstaalla muutamia vuosia taaksepäin. Se oli ensimmäinen huonekalu jonka rakensin ja silloisille taidoilleni se oli myös varsin haastava, mutta erittäin opettavainen.

Klikkaa suuremmaksi

Opin valitsemaan lankuista sopivimmat ja suunnittelemaan sahaukset niin, että hukkapuuta syntyisi mahdollisimman vähän. Alkuperäiset tekniset piirrustukset ovat jo päässeet katoamaan, mutta niiden ohjaamana edettiin suurimmaksi osin loppuun asti. Pajaohjaaja kehoitti ennen lopullisiin mittoihin sahaamista tekemään mallin pöydän nurkasta. Näin pääsin näkemään ja tunnustelemaan oliko teknisten piirrustusten mittasuhteet sopivat. Pientä muutosta jalkojen asetteluun ja sarjojen leveyteen tulikin, joten kannatti tehdä malli. Se jäi projektin jälkeen verstaalle pyörimään parhaiden puujalkavitsien kiertopalkinnoksi.

Lankusta osiksi työstäessä opin käyttämään oikein taso- ja oikohöylää, sekä pöytäsirkkeliä. Sarjojen tapit työstin pöytäsirkkelin kelkkaa ja sopivia asetteita hyödyntäen. Jalkoihin kolot tehtiin talttaporalla ja siistittiin käsin taltalla.

Rakenteessa on huomioitu hyllylevyn eläminen jättämällä jalkojen ja levyn väliin n. 3 mm rako. Jo muutaman vuoden elämää nähnyt valmis tuote kertoo suoraan miksi tämä olikin tärkeää. Hyllylevy on elänyt huomattavasti ja ilman elämisvaraa olisivat tappiliitokset poksahdelleet auki.

Levyjä pitää paikallaan pienet klossit, joille sarjoihin on lamello-koneella työstetty sopivat kolot. Kun klossit ruuvataan levyyn kiinni ne kiristävät levyn sarjaa vasten. Hyllylevyn klossit olisi voinut jättää löysemmällekkin, jotta edellämainittu puun eläminen pääsisi tapahtumaan ilman ongelmia. Pöydän nykyinen omistaja oli paukautellut silloin tällöin levyä, jotta se pääsisi asettumaan.

Yllättävän monta osaa näin yksinkertaisessa pöydässä.

Pöytä painaa jonkin verran ja tuntuu todella jämäkältä. Pinta on 240-karkeuksisella hiekkapaperilla ja viimeiseksi teräsvillalla hiottu. Päälle tuli Osmo Colorin Eebenpuu öljyvaha, joka toimii mielestäni koivun kanssa erinomaisesti.

Kasaus oli tietenkin hermoja raastavaa ensikertalaiselle ja tämän lisäksi tappiliitokset olivat hieman liian tiukkoja. Osia saikin paukuttaa oikein olan takaa kumivasaralla paikoilleen. Kun puristimet olivat jo paikoillaan ja suurin osa liitoksista nätisti kiinni, huomattiin ohjaajan kanssa samaan aikaan, että hyllylevy oli jäänyt välistä pois. Sen kuului olla jo valmiiksi paikoillaan kasaus vaiheessa, muuten sitä ei sinne saisi. Eli pikaisesti kaikki osat auki ja koko homma uudelleen. Tässä välissä putsailin ja hienosäädin tappiliitokset kuntoon, niin että seuraava liimauskerta kävisi joutuisammin. Opettavainen, ensimmäinen huonekalun kasaus.

Pienet vanerinpalaset, joihin liimasin vaahtomuovia suojaa puuta kireälle vedetyiltä puristimilta.

Kaikenkaikkiaan opettavainen ja tyydyttävä projekti, joka tehtiin kestämään. Sen olisikin tarkoitus kestää samassa taloudessa asuvat kaksi lasta ja mielellään vaikka heidänkin lapset.