KAARNAA ja LOIMUA

Muinaistekniikan opiskelu ei tarkoita pelkästään historian käsin kokemista, vaan artesaaneina ja mahdollisesti tulevina yrittäjinä meidän täytyy osata myös nykyaikaiset, vähemmän aikaa vievät, tavat tehdä työtä. Näin pidetään hintatasotkin pilvirajan alapuolella.

Keun kerran sähkösorvi verstaalta löytyy, niin olihan minun pakko siihen päästä käsiksi. Isäni oli saanut sukulaiseltamme muutaman kuivan pahkan ja otin ne tietenkin ilomielin vastaan. Vähemmän ilomielin kuljetin niitä useammalla bussilla monet sadat kilometrit koululleni. Pahka osoittautui hieman haastavaksi sorvissa, mutta lopputulos oli erittäin palkitseva.

Klikkaa suuremmaksi

Aloitin sorvaamalla pohjan ja ulkopinnan karkean muodon muutamalla kourutaltalla. Rouheata ulkopintaa työstettäessä turvamaski otti vastaan kourallisen kaarnaa, kun kappaleesta repeytyi kerralla enemmän kuorta. Kyseessä ei ollut haukkaus. Osa kaarnasta oli vaan heikommin kiinni. Turvavälineitä käyttäen selviydyin pelkällä säikähdyksellä.

Sopivan karan puutteessa liimasin kulhon pohjan vanerinpalaseen ja ruuvasin sen kiinni karaan. Näin pääsin sorvaamaan sisäpinnan ja viimeistelemään, pohjaa lukuunottamatta, kaikki pinnat. Lopulliseen pintaan täytyi taltat teroittaa ja käydä kaikki kulhon pinnat varovaisesti läpi. Muuten pahkan loimuilevat syyt jäisivät ruman röpelöiseksi.

Päätin jättää kulhon ulkopintaan laikkuja puunkaarnaa säilyttääkseni pahkan luonnollista kauneutta. Hienon hionnan jälkeen pintaan tuli Danish oil. Sahasin kulhon irti vanerista japanilaisella sahalla, hioin pinnan tasaiseksi nauhahiomakoneella ja öljysin kulhon vielä kerran kauttaaltaan. Öljy toi esiin puun luonnollisen loimuilevan syykuvion ja kulho tuntuu käteen lähes lasimaisen sileältä.

Projekti oli kaikkiaan erittäin mukava ja sen aikana minussa syntyi palava halu sorvata paljon lisää. Hyllyssä odottaakin hieman kookkaampi pahka seuraavaa kertaa.